Ylpeys käy lankeemuksen edellä
Aloinpa tuossa taannoin kehumaan, miten nerokas ja viksua viksumpi harjoittelija olen. Olkapäävammojen kanssa tapellut vuosikausia, mutta nyt jo yli puoli vuosikymmentä jumpalla saanut pidettyä ne poissa. Niin päätin tehdä saman polville. Etukäteen, siksi juuri itseäni nerona pidin. Että korjaan ongelman ennen kuin se syntyy, hyvä minä.
No pari viikkoa ehdin jo tehdä polvijumppaa, tavoitteena teräksenkovat polvet, mitkä eivät ikuna menisi sijoiltaan pystypainissa. Mitäs tähän sanoo todenäköisyys, kohtalo ja paskavakiolaskelmat? Sitä, että loukkaan polveni.
Menin torstaina hyvän treeniviikon puolessa välissä vielä nykimään nopeat treenit. Oli muiden hommien takia hypättävä kesken treenien mukaan, ilman lämpöjä. Ajattelin lämpiäväni tekniikkaa treenaamalla. Mountissa jotenkin jätin S-mountissa jalan kaverin alle. Lämpimänä jalka taipuu, kylmänä ei. Varsinkaan kun tehyt kovan määrän treenejä 3 päivän aikana. Mutta kun jalan päällä on 110kg+ tavaraa harjoitteluparin muodossa, jalka taipuu, tahtoi sitä tahi ei.
Ensihoitajia oli treeneissä kaksinkin kappalein, joten sain diagnoosin heti. Sivuristiside vasemmasta koivesta, arvailua vaan kuinka pahasti. Seuraavana aamuna sitten näki totuuden. Ei olltu musta eikä kauhean turvonnut, eli säikähdyksellä selvittiin!
Eilen oli kävely vaikeaa, mutta tänään se sujuu jo hyvin. Olen liikuttanut koko ajan, välttänyt kipulääkkeitä, syönyt kaiken mahdollisen kehoa eheyttävän ruokaisan tai lisäravinteisan mitä käsiini saanut, sekä antanut kylmää ja kuumaa. Ja tietysti treenannut! Mikään ei ole päälle parempi, kuin tehdä kova treeni, mielikuvistusta käyttäen se onnistuu yleensä vaikka neliraajahalvaantuneena.
Mentaalinen puoli tuli myös esiin asian tiimoilta hienosti. Olen pari vkoa treenannut kovaa, hyvällä fiiliksellä. Ei jumita, ei ole kauhean kipeät paikat ja menee mieluusti salille. Eilen taas, yhden päivän ketutuksen jälkeen ja pikku stressin kanssa ihan jumissa. Mutta sitten taas iloinen päivä ja sen kruunuksi hyvä treeni, niin tänä aamuna paikat jo enemmän auki! Ihan hämmästyttävää. Saan päivässä jumisen olon jos fiilis huono. Siinä teille mielen vaikutusta treenaamiseen...
Mutta joo, eli tällainen keissi nyt, katsotaan mitene etenee. Toivon ja uskon, että pääsen vkl kisoihin. Tiistaina olisi tarkoitus päästä jo vähän rullailemaan, sparrit jäänee kisaviikolta, tarkoitus kun muutenkin oli ottaa kevyemmin.
Ja muista puheenaiheista sanottava, että keli on ulkona mitä mahtavin! Ei tämä mikään sääblogi ole, mutta hei! Kenen treenit ei kulje hyvällä kelillä muka paremmin? Ehkä kivenkovat ja tunteettomat robottibaruskit ovat immuuneja ulkopuolisille tekijöille, mutta tällainen intiaani innostuu heti kun keli paranee. Sen näkee joskus treeneissäkin ihmeellisinä ideoina ja kisoina! Kuten siinä, että olen haastanut serkkuni Pommi-Villen vahvamieskisaan syksyllä! Siitä lisää tuonnempana...
Ja sitten se tärkein urheilublogissa, eli treenit viime päivityksen jälkeen:
No pari viikkoa ehdin jo tehdä polvijumppaa, tavoitteena teräksenkovat polvet, mitkä eivät ikuna menisi sijoiltaan pystypainissa. Mitäs tähän sanoo todenäköisyys, kohtalo ja paskavakiolaskelmat? Sitä, että loukkaan polveni.
Menin torstaina hyvän treeniviikon puolessa välissä vielä nykimään nopeat treenit. Oli muiden hommien takia hypättävä kesken treenien mukaan, ilman lämpöjä. Ajattelin lämpiäväni tekniikkaa treenaamalla. Mountissa jotenkin jätin S-mountissa jalan kaverin alle. Lämpimänä jalka taipuu, kylmänä ei. Varsinkaan kun tehyt kovan määrän treenejä 3 päivän aikana. Mutta kun jalan päällä on 110kg+ tavaraa harjoitteluparin muodossa, jalka taipuu, tahtoi sitä tahi ei.
Ensihoitajia oli treeneissä kaksinkin kappalein, joten sain diagnoosin heti. Sivuristiside vasemmasta koivesta, arvailua vaan kuinka pahasti. Seuraavana aamuna sitten näki totuuden. Ei olltu musta eikä kauhean turvonnut, eli säikähdyksellä selvittiin!
Eilen oli kävely vaikeaa, mutta tänään se sujuu jo hyvin. Olen liikuttanut koko ajan, välttänyt kipulääkkeitä, syönyt kaiken mahdollisen kehoa eheyttävän ruokaisan tai lisäravinteisan mitä käsiini saanut, sekä antanut kylmää ja kuumaa. Ja tietysti treenannut! Mikään ei ole päälle parempi, kuin tehdä kova treeni, mielikuvistusta käyttäen se onnistuu yleensä vaikka neliraajahalvaantuneena.
Mentaalinen puoli tuli myös esiin asian tiimoilta hienosti. Olen pari vkoa treenannut kovaa, hyvällä fiiliksellä. Ei jumita, ei ole kauhean kipeät paikat ja menee mieluusti salille. Eilen taas, yhden päivän ketutuksen jälkeen ja pikku stressin kanssa ihan jumissa. Mutta sitten taas iloinen päivä ja sen kruunuksi hyvä treeni, niin tänä aamuna paikat jo enemmän auki! Ihan hämmästyttävää. Saan päivässä jumisen olon jos fiilis huono. Siinä teille mielen vaikutusta treenaamiseen...
Mutta joo, eli tällainen keissi nyt, katsotaan mitene etenee. Toivon ja uskon, että pääsen vkl kisoihin. Tiistaina olisi tarkoitus päästä jo vähän rullailemaan, sparrit jäänee kisaviikolta, tarkoitus kun muutenkin oli ottaa kevyemmin.
Ja muista puheenaiheista sanottava, että keli on ulkona mitä mahtavin! Ei tämä mikään sääblogi ole, mutta hei! Kenen treenit ei kulje hyvällä kelillä muka paremmin? Ehkä kivenkovat ja tunteettomat robottibaruskit ovat immuuneja ulkopuolisille tekijöille, mutta tällainen intiaani innostuu heti kun keli paranee. Sen näkee joskus treeneissäkin ihmeellisinä ideoina ja kisoina! Kuten siinä, että olen haastanut serkkuni Pommi-Villen vahvamieskisaan syksyllä! Siitä lisää tuonnempana...
Ja sitten se tärkein urheilublogissa, eli treenit viime päivityksen jälkeen:
17.4.
Aamulla puolitoista tuntia rullaamista ja lukkopainin opettamista serkulleni Julma-Juhalle. Hänellä jo meriittilistallaan yhdet kisat, vaikka nyt vasta aloittaa treenaamaan! Siinä kaikille esimerkkiä, ei ekoja kisoja kannata kauaa lykätä. Mukana oli myös painin aloittanut 6-vuotias Leevi-poika. On se ihanaa kuula tarinoita heidän tarhastaan. Jossain maailmankolkassa vielä on järkeäkin. Tällä onnenpojalla on nimittäin tarhassa molski, ja heillä painitaan tarhatädit tuomareina! Päällikkyyttä!
Illalla 10 min. treeni. Ilman lämpöjä mukaan, polvi morjes ja suihkuun. Jeejee.
18.4.
Kostoksi polven kipuilusta miltei kävleykyvyttömänä salille, huoltava jumppa missä vähän meininkiä sentään.
Jumppa 15min.
Heilautus kuulalla 3x20x25kg
Pystypunnerrus seisten lämpöä
10x5x20-55kg
SJMV työntöotteella 10x5x60-140kg, aika "isoja" rautoja pystyi suorin jaloin vetämään, siinä ei polvi rasitu.
Kohautus tangolla 2x20x100kg
Jalat tankoon vatsat 2x5
Julle 2x20x20kg
Kierto moukarilla 2x8 per puoli
vatsat pallon päällä 2x30
Face-pull 3x20x20kg
Ojentajat narulla 3x20x20kg
19.4.
Lisää punttia, nyt jo miltei treeniksi voi kutsua! Polvi paranee kuin Wolverinella konsanaan :)
Jumppaa ja polven hetkuttelua läpi treenin.
Tempaus kp, 1-k kerrallaan
3x5x10kg-19kg
2x3x23.5kg-29kg
4x1x35kg-40kg
3x40
Rive+ylöstyöntö, 1-k kerrallaan kp
5x19kg
5x29kg
3x5x40kg
Rive suorin jaloin
3x5x60
3x5x62.5
Etukyykky, sekä polvia että selän suoruutta kuntouttaen
5x5x60
Kuntopiiri, 2 kiekkaa
Reverse vinopenkin kulmalla x20
Takaolat 14kg käsipillä x20
Jalannostot x20
Kulmis maasta 10x60kg
Voimapyörä x10
Etuheilautus 20x25kg
Hammer kp 20x14kg
Jees homma. Kyykkyä selkää suoristellen, ja polvia levitellen. Ristiside sisäpuolelta venähtänyt, siksi voi tehdä kyykkyjä ym. kunhan ulos koko ajan työntää polvia.
Tästä on hyvä jatkaa. Ja jottein taideosi unohtuisi niin huippuriimillä yöhön:
"Vaikka polvi sanoisi poks, punttisali rocks!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti