BJJ Finnish Open 2014: Iloja, suruja ja revanssihenkeä

Mitalimiehet superraskaassa

 

 

Kauden pääkisat päätökseen

BJJ Finnish Open pidettiin 10-11.5 Vantaalla. Siellä oli meiltä valkovöisissä kolmen soturin tiimi, ja nyt enemmän tai vähemmän onnellisesti kevään pääkisat takana. Vielä on kisaa jäljellä, vai mitenkä laulu meni, mutta suurin homma ohi ja otetaan iisimmin. Pikku salikisaa ja ehkä pikku penkkihomma myös vielä, rennolla asenteella.

Kisavalmistautuminen ei ollut urheilumielessä optimaalista, mutta huomattava parannus viime kisojen krapulaiseen kahlaamiseen! Kolme viime yötä yhteensä 12 h unta, ja vkl aikana 16 h matkustusta, tavaroiden roudaamista ja iltaa pubin ovella. Mutta lopun viimein ei kokeneeseen konkariin vaikuttanut, ihan jees oli olo. Parempi valmistautuminen ainakin kuin Sakarilla, 70 h töitä, 20 h unta ja 0 h treeniä oli kisaviikon saldo...

Kisa-aamuna hyppäsin Sakken ja Timpan kyytiin ja lähdimme 8 jälkeen suihkimaan kohti Vantaata. Matka oli takuulaatuinen, paskaa läppää, huonto reittiohjeet ja vuorotellen valitusta siitä miten heikko olo on. Perus kisasettiä siis, suoraan urheilupsykologian käsikirjasta. Lopulta Vantaa löytyi, vaatteet vaihdettiin, ja tositoimet alkoivat.

Team Paimio. Baseball-Sakke, Monstero ja Suhku-Timo

"Tappio opettaa enemmän kuin voitto"

Ensimmäisenä oli tulessa Timo "suihku" Soikkeli. 76kg sarjan avausmatsi oli täyden ajan koitos, jonka Timo pettymyksekseen hävisi. Tasainen vääntö, alta oli vaan vaikeuksia pois päästä. Vähäpisteinen kamppailu, ja kisat olivat siinä.

Seuraavana oli Sakken matsi. Juoksin sitä kuvaamaan suoraan Timpan tatamilta, siksei koko ottelua ole tallenteena. Vastassa oli tekijämies, ja taistelun ja sviipin päätteeksi sankarimme oli seljällään alla 2 pisteen tappioasemassa. No, hätä ei ole hätä, jos osaa sitä ja tätä. Sakke kaivoi kaikkien yllätykseksi bravuurinsa, baseball-kuristuksen kiinni. Viimeinen huuto vastustajan kulmasta kuului "Hyvä, nyt kaulus". Seuraavaksi vastus olikin tajuton. 

Sakke innostui tästä, ja kehui pukukopissa miten hyvä fiilis sittenkin on. Taistelutahto syttyi ja valmistauduttiin rauhassa seuraavaan otteluun. Pukukoppiin mentiin rauhoittumaan. Se ei ollut järin hyvä valinta sitten lopun viimein...

Sakke oli katsonut ottelunumeronsa väärin, ja kun hän oli aikeissa astua matolle, selvisikin, että häntä oli 17 matsia aiemmin kuuluteltu pelipaikalle. No, me emme sitä kuulleet koska olimme fiksuina pukkarissa... Häpeän viitta myös tästä minulle ja Timolle, olisi pitänyt vähän pitää huolta. Kokonaisuutena kurja homma mihin ei juuri lohdun sanoja löytynyt. Ei ainakaan meiltä.

Onneksi pihalla Sakken hermosauhujen aikaan löytyi sanavalmis mies. Hoonoa soomea puhunut veijari tokaisi tilanteen kuultuaan vanhan kunnon kliseen: "tappiosta oppii aina enemmän kuin voitosta". Ilmeisesti ei aivokapasiteetti ollut ko. miehellä ihan valtava. Sakke tumppasi tupakin ja totesi menevänsä sisälle katsomaan otteluita.

No, eiköhän tämäkin naurata. Viimeistään ensi vuoden pikkujouluissa!

Otteleminen vlo. 2. Miten otella ilman krapulaa ja valvottua yötä?

Ottelu 1: Revanssi

Omat otteluni alkoivat matsilla Jesseä vastaan. Olin ko. miekkoselle hävinnyt pistein kanuunassa HoPa-challenge-kisoissa 2 viikkoa sitten, ja oli aika kova suorituspaine näyttää, että kyseessä oli vain kertaluontoinen virhe.

Ottelun otin tosi rennosti ja varman päälle. Pystyssä otin lunkisti, ja lopulta kaveri veti guardiin. Guardiista oli minun sviippamiseeni pari viikkoa sitten tarvittu vain pikku nyppäisy, nyt oli eri homma. Juurrutin kunnolla, ja kauluksista lähdin kiusaamaan. Sainkin pihinää, mutta jalkoja ei kaveri halunnut avata. Pari kertaa koetin ohi ja pari kertaa puristelin kunnolla kurkusta, mutta aika rauhallisesti otin. Ei oikeastaan tullut edes hiki. Tiesin, ettei minun päällä tarvitse paljon tehdä vaikkei pisteitä olekaan. Olin aika selvästi tuomaripäätöksessä kumminkin voitossa kiinni. Ja niin se sitten menikin, käteni nostettiin voiton merkiksi ja eka ottleu meni ihan lämmittelyn piikkiin, sen verran vähän molemmat siinä työtä oli.

Ottelu 2: Ippon

Tokaan matsiin tuli vastaan ison ja pahan näköinen kaveri. Hän aloitti vauhdikkaasti judotyylillä, repi ja koetti lonkkaheiton tai kampin alustusta. Harmi vaan, että koitti sitä 4 kertaa putkeen. Kyllä 4 kerralla minäkin olin jo älynnyt pelin hengen ja vastaliikkeenä torppasin kaverin nurin.

Maassa nuhjattiin hetki, kaivoin pultsari side choken kiinni ja väänsin taputuksen. Kiristysvaiheessa yleisöstä joku itkupilli käsilaukkunsa kanssa huuteli, että on niskavääntö kyseessä. Ei se mikään niskavääntö kyllä lopussa ole, vaikka ottaakin joillain eniten niskaan. Niin joka kuristus joillain ottaa. Ihan käypä kuristus, vaikkei kaunein. Voitto siitä.


Ja en nyt tosiaan halua loukata itkupillimiehiä käsilaukkujensa kanssa. Kaikkien tunteet ovat tärkeitä. Ja niskat.

Ottelu 3: 10-0

10-0 olivat tämän, superin finaalin pisteet. Ne eivät ihan koko totuutta kerro, mutta hävisin kumminkin. Matsissa olin suurimman osan ajasta päällä, mutta sviippini oli junttisviippejä, eli pisteitä ei saa, positioita en hakenut vaan lopetusta, ja näin se meni.

Kaveri vei minut pikku ihmettelyn jälkeen tonttiin, otin liiankin lunkisti kun sia ihan repäistyä nurin. Maassa kippasin hänet pois, mutta oli jo 5 pistettä saanut siinä vaiheessa, side controllista ja alasviennistä. Sitten hain kuristuksen, puristin liiankin kauan kun en älynnyt että pieni henkireikä oli hällä koko ajan. Lopussa kavei sviippasi ja haki siden, toiset 5 pistettä. Ei ollut päällä kuin joitain sekunteja kun taas ryykäsin itse päälle, mutta pisteittä jälleen. Ei auta, parempi oli hän ja pisteitä on minun opittava onkimaan. 

Lopputulos siis hopeaa superraskaasta. Vähän pettymys, voitettavissa olisi ollut tämäkin ottelu fiksummalla tyylillä, Mutta ei ollut huono kaveri. Ikänsä lätkää pelannut, 260kg maastanostava 130kg nuori mies, joka treenaa lajia 6-8 krt. viikossa. Eli tosiaan oli voittonsa myös työllä ansainnut! Mikael Alanderille kultaa superista ja kädenpuristus.

Avoin painoluokka

Ottelu 1: Pieni mutta pippurinen

 

Ensimmäinen vastus avoimissa oli 88kg kultamitalisti. Kaverilla oli kova voimantuotto, notkeutta ja tosi kova tahto. Tekniikkakin kohdillaan. Mutta sain voimalla ja nohevalla painon päällä pitämisellä jyrättyä lopulta selkeän pistevoiton. Ei siinä ihmeempää kerrottavaa, vähän ohittelua ja häneltä yksi käsilukkoyritys. Pisteet kotiin ja jatkoon.

Ottelu 2: Puristusta ja pitkän miehen passaamista

Toiseen otteluun tuli 100.5kg hopeamies vastaan. Pitkä, jäntevä ja nopea kaveri. 

Ottelu alkoi heti hänen viedessä minut mattoon shootilla. Seuraavaksi käytin penkkipunnerrusvoimia, torppasin pois päältäni ja päädyin päälle guardiin. Siitä otin rauhallisesti ja lähdin avaamaan guardia kuristamalla kaveria. Lopulta jalat aukesivat kun minuutin olin pitänyt happea höllällä, ja pääsin ohittamaan. Hetken sidessa nyhjättyäni totesin, että otan ovelasti pistejohdon, tässä vaiheessa oli tilanne 2-2.

Annoin hänen puolihelposti ottaa guardin uudelleen, ja ohitin uudestaan sen samalla lailla, saaden taas pisteet. Ohittaessa sain kovan otteen kurkusta ja yhdellä kädellä painettua hapet poikki niin, että sain pisteiden lisäksi myös taputuksen. Voitto kotiin ja avointen semeihin.

Ottelu 3: Lopetusyrityksiä ja pistepullaa

Kolmas ottelu oli taas itseäni isompaa miestä vastaan. Taisin poikkeuksellisesti superin miehisät olla pienin! Eli superin mies vastaan, pitkä ja 116 kiloinen judotaustainen kaveri.

Tässä vaiheessa kone oli hyvin käynnissä. Shoottasin jalkaan ja runttasin väkisin tonttiin kaverin. Hain pultsari side choken kiinni. Kaveri pihisi, mutta sai sviipattua minut nurin kun kiristin innokkaasti. En aikaillut vaan miltei heti torppasin häne omalla junttisviipillä yli. Kaivoin taas jonkun aikaa kuristusta kauluksista, hän sai taas käännettyä. Sitten, vaikka hän tiesi mitä odottaa ja juurrutti itsensä sidessa, laitoin ruutia peliin ja heitin taas yli. 

Half guardista kaivelin sitten americanan, ja olin melko varma voitostani. Mutta ihme. Käsi vain kääntyi ja kääntyi. miten superin miehellä voi olla sellainen liikkuvuus, tuomaripöydän takaakin kuului jo "auts"! Mutta vaikka miltei lattiaan asti meni kyynärpää, en taputusta saanut. Aika loppui lopulta, ja 90% ajasta päällä olleena, alasvieneenä ja 3 lopetusta yrittäneenä olin pisteissä silti hävinnyt. Brassit kun eivät anna junttisviipeistä sviippipisteitä (lienevät itse niin heikkoja) niin ainoat pisteeni olivat sitten 2 pistettä alasvienneistä. Hän taas oli molemmissa sviipeissään päässyt muutamaksi sekunniksi sideen ja saanut side controllista pisteet.

Mutta pelin henki on urheilu, pisteiden kalastus on strategiaa. Olen voimailussa ollut sen alan osaaja, ja meinaan olla joskus vielä brassijutsussakin. Se on opittava vaan jos haluaa voittaa. 5-6 minuutissa ei lopetuksia kumminkaan usien kaiveta. Hieno matsi, huippuasiallinen vastus ja pronssia kumminkin avoimestakin, eli hyvä maku jäi!

 Summa summarum

Kokonaisuutena en vieläkään teknisesti tai pääkopan kanssa päässyt omalle tasolleni. Vieläkään ei ole tavoitettu sitä mitä voimailussa sai aikaan hyvällä kisapäällä ja strategialla. Pisteiden hakemisessa paljon tehtävää ja välillä herpaantuu ajatus. Koutsaamista en kuuntele juurikaan kuten huomannette videoista jos äänet päällä katsotte. Silti suunta on eteenpäin ja kokonaisuutena oli nautinto painia turnauksessa. Se se kumminkin tärkeintä lienee. Toivottavasti kehitys jatkuu tässäkin osiossa tulevissa kisoissa.

Sellainen kisaraportti, kaikkia videoita en ole ladannut vielä, linkittelen niitä ehkä jatkossa. Harjoitukset jatkuvat, mutta nyt rennolla asenteella kohti kesää ja teatterielämää Keuruulla.

Loppuun pakollinen nyrkkimitalipose, huomatkaa kisaviikset (jotka yksi selitys sille miksi meni paremmin kuin pari vkoa sitten). Saunan ja järviuinnin raikkaana hyvää ehtoota kaikille!